Digitan blogi


Digitan blogi

18.2.2016 9.29

Antenni-tv:n verkkotoimilupapäätökset viestintämarkkinoiden mikromanageerausta

J-P Weckström

Juha-Pekka Weckström
J-P Weckström
Valtioneuvosto myönsi marraskuussa antenni-tv:n verkkotoimiluvat vuosille 2017–2026. Toimiluvat päätettiin jakaa Digitalle, Telenorin omistamalle Norkringille ja DNA:lle. Kilpailu antenni-tv:n jakelumarkkinoilla siis lisääntyy, mutta jatkossakin Digita on jakeluyrityksistä ainoa, jonka merkittävin liiketoiminta perustuu koko Suomen kattaviin maanpäällisiin jakeluverkkoihin. Digitan suomalaisille ja mahdolliselle norjalaiselle kilpailijalle antenni-tv-jakelu edustaa lähinnä marginaalista sivuliiketoimintaa. Digitalle antenniverkon kilpailukyky ja sen kehittäminen ovat strategian keskeisiä osia.

Monen tv-toimialaa pidempään seuranneen mielestä tuleva toimilupakausi tulee ratkaisemaan paljon antenniverkon tulevaisuudesta: kuihtuva ja väistyvä tekninen tv-jakelutekniikan jäänne vai jatkuvasti kehittyvä, kotimaisen A/V-viestinnän perustason tasapuolisesti kaikissa tilanteissa suomalaisille turvaava mediaverkko.

Suomalainen mediakenttä on joutunut parhaillaan kuluvalla antenniverkon toimilupakaudella ennennäkemättömän rakennemuutoksen kynsiin. Vastaava murros on aiemmin koettu mm. musiikkiteollisuuden ja kaupan aloilla, seuraavaksi vuorossa näyttää olleen painettu- ja A/V-media.

Leimaavaa näille viestintäteknologian kehittymisen mahdollistamille murroksille on ollut kilpailun muuttuminen globaaliksi. Siinä missä kilpailu on aiemmin käyty kotimaisten hallitsevien pelureiden kesken, ovat murroksen kouriin yksitellen joutuneet alat kohdanneet kansainvälisen kilpailun. Moninkertaisin resurssein globaaleita markkinoita valtaamaan ryhtyneet pelurit ovat haastaneet kotimaiset toimijat. Ja niin kuin usein aiemminkin, haastaja pelaa eri peliä kuin etabloitunut toimija – markkinoita pyritään voittamaan suurin panostuksin ja onnistuminen mitataan kasvulla kun taas vakiintunut toimija tekee kaikkensa säilyttääkseen asemansa ja kannattavuutensa kilpailun lisääntyessä.

Näin näyttää käyvän parhaillaan siis tv-toimialalla. Suomalaisten mediankulutus on muuttunut ja muuttuu edelleen. Kuluttajien huomio jakaantuu yhä useamman median kesken ja A/V-medioihin käytetty aika lisääntyy jatkuvasti. Vaikka mainoseuroilla mitattuna tv on menettänyt asemiaan verkkomainonnalle, on katseluun käytetyn ajan suhteen muutos ollut huomattavasti pienempi. Massajakeluun tarkoitettujen verkkojen kautta televisiota katseltiin vuonna 2015 keskimäärin 2 tuntia 59 minuuttia vuorokaudessa, mikä on vain 5 minuuttia vähemmän kuin urheilun (Sotshi ja Rio) supervuonna 2014. Vuosi 2015 vastaa tv:n katselumäärältään likimäärin vuotta 2011 (2 h 58 min).

Kuluttajakysynnän puolesta edellytykset suomalaisten tv-yhtiöiden menestykselle ovat siis edelleen olemassa. Lisäksi katselulla mitattuna suurimmat netti-tv-palvelut ovat kotimaisten tv-yhtiöiden operoimia. Mutta niin kauan kun mainostajien eurot yhä kasvavissa määrin virtaavat ulkomaisten verkkomedioiden kassaan, pysyy tilanne suomalaisten yhtiöiden kannalta vaikeana. Ja tämä puolestaan on pienen kielialueen väestölle jopa kulttuurillinen uhka.

Kehittyvästä verkosta hiekkalaatikkoleikkiin

Vuonna 2009 liikenne- ja viestintäministeriö vaikutti muuttavan aiempaa linjaansa, jonka mukaan antenniverkkoa koskevan sääntelyn eräänä päätavoitteena oli varmistaa sisältöjen kilpailu neutraalissa verkkoympäristössä ilman näiden kahden välistä kytköstä – olihan se nimenomaan tästä syystä muutamaa vuotta aiemmin myöntänyt kaikki antenniverkon toimiluvat Digitalle, vaikka hakijoina olivat myös kaikki tv-yhtiöt. Eurooppaan iskeneen taantuman seurauksena huomio kiinnittyi kuitenkin antenniverkon jakelusta tv-yhtiöiden maksamiin palvelumaksuihin. Olkoonkin, että tv-yhtiöiden jakelukustannukset ovat laskeneet digitalisoinnin ja Digitan toiminnan jatkuvan tehostamisen ansiosta – ja samaan aikaan kanavamäärä on kasvanut moninkertaiseksi – Digitalle haluttiin kilpailija kaikesta sille määrätystä hintasääntelystä huolimatta.

Niinpä VHF-alueen verkkotoimilupia jaettaessa kaikki jaossa olleet luvat myönnettiin toiselle operaattorille siitä huolimatta, että Digita hakemuksessaan varoitti antenni-tv:n lupien jakautumisen kahdelle toimijalle heikentävän antenniverkon kilpailukykyä ja tekevän siitä katsojan näkökulmasta vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon. Varoituksissa erityisen hankalana kuluttajan asema nähtiin tilanteessa, jossa kilpailevien toimijoiden verkot rakentuisivat eri lähetysasemille. Lisäksi VHF-taajuusalueen verkkojen toimiminen yksinomaisena HD-jakelun mahdollistavana alustana uhkasi vesittää Digitan siihen mennessä tekemät panostukset HD-jakelun tuomiseksi suomalaisille.

Valitettavasti Digitan esittämät huolet ja ennustukset kilpailun järjestämisen seurauksista osuivat tismalleen oikeaan: kuluttajilta edellytetään nyt koko antenni-tv-tarjonnan hyödyntämiseksi kahta vastaanottoantennia suunnattuna kahdelle eri lähetysasemalle, VHF-alueen HD-tarjonta perustuu lähes yksinomaan maksu-tv-sisältöihin, eikä antenni-tv-jakelu ole juurikaan kehittynyt viiteen vuoteen. Kaikkein vähiten järjestetty kilpailu on parantanut suomalaisten tv-yhtiöiden kannattavuutta, johon sillä ei ole ollut yhtään mitään vaikutusta. Tv-yhtiöiden ulkoinen kilpailukyky sen sijaan on tänä aikana heikentynyt – osaksi paikallaan junnanneen antenni-tv:n kehityksen vuoksi.

Marraskuun 2015 päätökset vahvistavat 2009 päätöksen vaikutuksia

Vuonna 2009 tehdyt toimilupapäätökset ovat siis osaltaan hankaloittaneet antennivastaanoton järjestämistä ja hidastaneet HD-siirtymää. Ja kaikesta huolimatta, marraskuussa 2015 päättyneellä verkkotoimilupakierroksella sama virhe haluttiin toistaa.  On hämmästyttävää, että aikana, jona kotimainen media kohtaa kansainvälistä kilpailua ennennäkemättömällä tavalla – ja erityisesti uusissa jakelukanavissa, joissa suomalaiset mediayhtiöt eivät perinteisesti ole toimineet – nähdään yhden ainokaisen tv-jakeluverkon sisäisen kilpailun lisääminen niin merkittävänä asiana, että se ajaa ohi kotimaisen mediayhtiöiden kilpailukyvyn säilyttämisen.  Toisin sanoen, antenni-tv:n noin 50 miljoonan euron markkinan jakaminen kolmelle toimijalle nähdään tärkeämpänä kuin kotimaisten mediayhtiöiden miljardien tulot ja niiden turvaaminen myös tulevaisuudessa. Antenni-tv:n jakelukustannukset ovat muutaman prosentin kustannuserä suomalaisille tv-yhtiöille. Tämä erä on myös laskenut merkittävästi suhteessa asiakkaiden liikevaihtoon viimeisten vuosien aikana. Jakelukustannusten koko on täysin marginaalinen esimerkiksi mediayhtiöiden sisältöjen hankintakustannuksiin nähden. 

Antenni-tv:n kehittyminen kohti yhä korkeampaa teknistä laatua ja antenni-tv:n ja internetin yhdistävän hybridi-tv:n kautta myös henkilökohtaisia palveluita tarjoavaksi tv:n käyttöympäristöksi on suomalaisen mediatoimijan etu. Se on myös suomalaisten katsojien etu. Kytkemällä erilaisten hybridipalveluiden avulla perinteinen tv-markkina osaksi verkkoliiketoimintaa, on tv-yhtiöillä mahdollisuus ohjata yhä suurempi osa nyt ulkomaille virtaavasta verkkomainostulosta takaisin itselleen. Samalla suomalainen katsoja saa yhdeltä isolta ruudulta helposti käyttöönsä palvelut, joissa on meitä eniten kiinnostavat sisällöt. Olivatpa ne sitten ohjelmakarttaan perustuvia tai ei.

Nyt kun perusantennijakeluun kohdistetaan yhä koveneva kilpailupaine, on vaarana alussa mainittu antenniverkon kuihtuminen väistyväksi tv-jakelutekniikan jäänteeksi. Samalla tv-yhtiöt joutuvat pohtimaan yhä ankarammin perusjakelunsa järjestämistä tulevaisuudessa ja siinä samalla pahimmillaan myös omaa tulevaisuuttaan. Harvaan asutussa maassa kun tv:n massajakelun järjestäminen puhtaasti Internet-verkoilla ei ole realismia vielä tulevan toimilupakauden jälkeenkään. Lisäksi tällaisen jakelun kustannukset tulisivat kuluttajien itsensä maksettavaksi kun antennijakelun kustannukset sisältyvät Yle-veroon, jonka lähes kaikki suomalaiset joka tapauksessa maksavat. Antenniverkko on ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa jakaa tv-sisällöt Suomen kokoisessa maassa ja siksi sen kilpailukyky on tärkeää säilyttää myös jatkossa.

Kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen päästäisiin pitämällä huoli siitä, että kilpailu eri jakeluteiden välillä pysyy jatkossakin kovana. Tällöin kuluttajalla olisi tarjolla useita helppoja ja houkuttelevia sisältökokonaisuuksia eri vastaanottovaihtoehdoilla järjestettynä. Sen sijaan jakeluteiden sisäisen kilpailun kansallinen ”väkisin vääntäminen” muistuttaa enemmän EU-pisteiden keruuta ja kansallista viestintämarkkinan mikromanageerausta.

Juha-Pekka Weckström, toimitusjohtaja, Digita

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja